Jukka Ala-Marttila


Aluksi hiihdin vain harrastukseksi. Myöhemmin pääsin SM-kisoihin ja aloin menestyä paremmin. Haaveeni oli päästä kuurojen talvikisoihin. Sen oli tavoitteeni. Sauvakävelyä, suolla kävelyä, rullahiihtoa, voimaharjoittelua, monipuolista harjoittelua. Talvella taas totutellaan hitaasti hiihtoon. Näin jatketaan kilpailuihin asti.

Minulle hiihtäminen on numero yksi. Kesäisin suunnistan. Suunnistus sopii hyvin hiihtäjälle. Kesällä harjoitellaan 5-9 kertaa viikossa. Ei kuitenkaan joka päivä. Jos on treenannut kovaa viikon, sitten varataan palautumisaikaa. Talvella lumileirillä harjoitellaan aamuin illoin viikko tai kaksi.

Ensimmäiset kansainväliset kilpailut olivat nuorten pohjoismaiset kilpailut Norjassa 1970 tai 1971. Sitten olivat kansainväliset kilpailut, kuten kuurojen maailmankisat vuonna 1975 Amerikassa, Lake Placidissa. Se oli hieno opintomatka. Aloin haaveilla henkilökohtaisesta kultamitalista. Paras vuoteni oli vuonna 1987 Norjassa, Holmenkollenilla. Sain kolme mitalia, 15km:stä tuli hopeaa, 30 km:stä kultaa ja viestistä kultaa. Kuulevien kanssa kilpaileminen antoi hyvää kokemusta, niissä sai paljon harjoitusta. Kuurojen kansainväliset kisat, kuten maailmankisa on aina neljän vuoden välein. Siinä olisi kova odottaminen, joten parempi mennä kilpailemaan kuulevien huippuhiihtäjien kanssa. Samalla näki riittikö kunto maailmankisojen lähestyessä. Kisoista näki myös, millainen aikaero oli muihin kuuroihin verrattuna. Pitäisi kilpailla kuulevien kanssa, että saa hyvää kokemusta.

Toivottavasti nuoret pääsevät yhä enemmän mukaan kansainvälisiin kisoihin. Nyt uutuuksina on sprintti ja takaa-ajo. Ne ovat oikein mukavia. Nykyään on parempaa kuin ennen. Toivottavasti Suomesta löytyy uusia kuuroja nuoria hiihtäjiä.

Julkaistu 23.10.2014 ja muokattu viimeksi 24.10.2014.