Ulrika Kostamoinen


Suunnistus kilpatasolla vaatii paljon harjoittelua, noin 8-9 tuntia viikossa. Määrää muuttamalla saa harjoitteluun vaihtelua. Tarvitaan paljon lajiharjoittelua eli suunnistusta. Kartanlukua, metsässä kartan kanssa juoksemista ja kartan tulkitsemista. Kartasta rakennetaan mielikuva millaisia maisemat ovat. Metsässä voi tarkistaa, oliko mielikuva oikea. Jos haluaa huipulle, niin pitää juosta kovaa. Harjoituksena voi juosta metsässä ilman karttaa, lähteä hölkkäämään tai ilmoittautua juoksukilpailuihin ja saada näin kestävyyttä.

Suomalaisia suunnistajia on nyt vähän ja taso vaihtelee. Vain osa harjoittelee paljon. Samoin on kansainvälisissä kisoissa. Osa joukkueita on todella kovia, jopa samantasoisia kuin kuulevien joukkueet. Osalle suunnistus on vain harrastus. Joissakin maissa on enemmän suunnistajia, joten niissä voi panostaa yhteistyöhön.

Jos pitää luonnosta, suunnistus sopii todella hyvin. Minusta suunnistuksessa on mukavaa, kun on kavereitten kanssa iltarasteilla tai kilpailuissa. Kun pääsee maaliin ja leimaa korttinsa, saa tulostetun aikalistan, jota voi vertailla muitten kanssa. Kansainvälisyys on mukavaa ja erimaalaisten tapaaminen. Pidän myös siitä, että suunnistus ei ole vain fyysinen suoritus. Samaan aikaan täytyy myös ajatella. Suosittelen kokeilemaan lajia!

Olin suunnistuskilpailuissa Roomassa 2001 kuurojen olympialaisissa. Ensimmäisinä päivinä harjoiteltiin porukalla eri paikassa kuin kilpailut olivat. Oltiin korkealla, ilma oli ohutta ja kartoissa oli erilaiset merkit. Jouduin kävelemään rastilta toiselle. Oli vaikeaa ja mietin, miten kilpailuissa sujuisi. Kilpailuissa ensimmäisenä oli pikamatkan karsinta. Kiersin reitin ilman ongelmia. Maasto oli helpompaa. Silti juokseminen oli raskasta. Hämmästyin, kun olin ensimmäinen. Yritin pitää pään kylmänä. Seuraavana päivänä oli varsinainen loppukilpailu. Lähtöjärjestys oli ensimmäisen kisan tulokset käänteisenä eli lähdin viimeisenä. Mokasin ensimmäisen rastin. Jatkoin matkaa ja jossain vaiheessa leimasin myös ensimmäisen rastin. Yritin keskittyä ja jatkaa. Loppumatka sujuikin hyvin. En voinut uskoa, että olin ensimmäinen. Se jäi muistiin hyvänä kokemuksena.

Julkaistu 23.10.2014 ja muokattu viimeksi 24.10.2014.