Onko urheilu elämää suurempaa?

1Urheilu on aina puhuttanut kansaa tavalla tai toisella. Urheiluun ja liikuntaan on kaikkien maiden kulttuurissa luotu aikojen saatossa monia sanontoja ja viisauksia.  Liikunnankin merkityksestä ihmiselle, yhteisölle, kulttuurille ja sen todellisesta hyödystäkin, on käyty ja käydään voimakasta keskustelua kaikkialla. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin on ihmisiä.
On sanottu etteivät liikunta ja urheilu ole elämän tärkein asia, vaan tärkein sivuasia.
”Vierivä kivi ei sammaloidu. Terve sielu terveessä ruumiissa.”
Vuosisadan alussa (jKr.) satiirikko Juvenalis kirjoitti “ Orandum est ut sit mens sana in corporato sano”.
On rukoiltava, että terveessä ruumiissa olisi terve sielu.

Itsestäänselvyyshän se ei ole, että hyväkuntoisilla ihmisillä olisi terve sielu.
Mitä terve sielu sitten oikeasti tarkoittaa? Yleisesti sen ajatellaan tarkoittavan ihmisen olevan kunnollinen, yhteisön normeja, etikettejä ja sen arvoja kunnioittava ja noudattava.
Kirjaimellisestihan kyseinen sanonta ei voi pitää paikkansa.  Meitä ihmisiä on moneksi, niin sielunmaailmaltaan (henkisesti) kuin ruumiin kunnoltaan. Yhtä lailla voi kuitenkin olla myös “tervesieluisia heikossa ruumiissa “ riippuen kriteereistä mitä tällä siis tarkoitetaan.

Joka tapauksessa useat tutkimukset ovat osoittaneet kohtuullisen liikunnan ja ns. terveen kilpaurheilun edistävän niin ruumiin kuin mielen terveyttä.  Menestymisen ja voittamisen pakko saattavat tuhota molemmat terveydet. Voittaminen “millä hinnalla hyvänsä” kuten doping-tapaukset ja tai järjestäytynyt rikollisuus eli urheilijoiden ja joukkueiden lahjominen, tai kansanomaisesti ilmaistuna sopupelit, ovat osoittaneet. Pakkomielteinen voittaminen siis vaatii hintansa.

Valtamedia ja sosiaalinen media tekevät usein urheilijasta tai joukkueesta tähtiä. Huomenna se voi taas kritisoida kyseisen urheilijan/joukkueen maanrakoon. Tämän seurauksena saattaa olla, että urheilija menettää niin ruumiin- kuin mielenterveytensä. Ja joukkue itseluottamuksensa. Kyynikko voi tähän yhteyteen todeta urheilun olevan vapaaehtoista, sitä saa mitä tilaa. Onkohan asia oikeasti näin yksinkertainen, on toinen juttu. Menestymisen ja voittamisen pakko vaikuttaa myös urheiluseurojen ja liikuntajärjestöjen toimintaan tavalla tai toisella niin hyvässä kuin pahassa.  Seurojen ja järjestöjenkin tulee olla menestyviä, esimerkillisiä, tyydyttää kaikkien tarpeet, olla odotusten mukainen, virheetön, suorittava, ahkera, tavoitteellinen jne.

Liikunnasta ja urheilusta on tullut kansanhuvia, jossa saa ja pitää kritisoida. Toki urheilu saa myös syyttää asiasta itseäänkin – kiitos juuri ”pakko voittaa”- kulttuurin. SKUL:n toimintakin on saanut kritiikkiä yhtä lailla kuin muutkin urheilujärjestöt.

Onkohan elämässä kuitenkin tärkeämpiäkin asioita kuin liikunta ja urheilu?  Välillä tuntuu, että urheilu tarvitsisi enemmän suhteellisuuden tajua meiltä kaikilta. Monilla ihmisillä ei ole kotia, ruokaa, työtä, perusturvaa, terveydenhuollosta puhumattakaan. Eurooppaan, kuten Suomeenkin, virtaa yhä enemmän pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa henkilökohtaisen turvallisuuden, nälänhädän , luonnonmullistuksen tai muun uhan vuoksi. SKUL on  laittanut oman vaatimattoman kortensa kekoon toiminnassaan huomioimalla myös viittomakielisiä maahanmuuttajia järjestämällä  heille yhteistyöseminaareja ja liikuntaleirejä.

SKUL:n toimiala on liikunta ja urheilu. Liittohan ei voi suoranaisesti vaikuttaa maailmalla ja Suomessa tapahtuviin yhteiskunnallisiin myllerryksiin, jotka vaikuttavat myös liiton toimintaan.  Voimme vain tehdä parhaamme tässä ydintoiminnassamme niillä mahdollisuuksilla ja resursseilla joita liitolla itsellään on ja joita meille on mahdollistettu.
Todettakoon vielä ettei tämän kirjoituksen tarkoituksena ole vähätellä liikunnan ja urheilun merkitystä vaan suhteuttaa asiat kirjoittajan mielestä oikeisiin uomiinsa. Meidän suomalaisten ehkä tulisi välillä muistaa olla kiitollisia siitä mitä meillä on, ettei energiaamme käytetä liiaksi siihen mitä meillä ei ole.

Jälleen palaan viisaiden sanontojen maailmaan: ”Kohtuus kaikessa” – on hyvä aina muistaa.  Maailmassa lienee siis tärkeämpiäkin asioita. Se ei kuitenkaan saa olla tekosyy siihen etteikö liikunta ja urheilu ole tärkeää. Koska se ON.

Juha-Matti Aaltonen
toiminnanjohtaja

X