Naisten Pelipaikka -hanke käynnistyi marraskuussa 2025, ja nyt keskikesän lähestyessä takana on jo yli puoli vuotta yhteistä matkaa. Tähän aikaan on mahtunut etä- ja lähitapaamisia, uusia kohtaamisia, oivalluksia sekä paljon keskustelua siitä, miten voimme rakentaa kuurojen urheilu- ja liikuntakentästä entistä tasa-arvoisemman kaikille.
Yksi hankkeen keskeisimmistä havainnoista on liittynyt tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden väliseen suhteeseen. Kuurojen yhteisössä on pitkään puhuttu yhdenvertaisuudesta – ja syystäkin. Kuuloon, kieleen ja kulttuuriin liittyvät kysymykset ovat olleet yhteisöllemme tärkeitä vuosikymmenten ajan. Samalla olemme kuitenkin huomanneet, että tasa-arvo on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Kuluneiden kuukausien aikana olemme yhdessä pohtineet, mitä tasa-arvo tarkoittaa kuurojen urheilussa ja liikunnassa. Keskustelut ovat osoittaneet, että kyse ei ole vain yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä. Tasa-arvo koskee meitä kaikkia – urheilijoita, valmentajia, toimijoita, vapaaehtoisia, katsojia ja koko yhteisöä.
Erityisen ilahduttavaa on ollut huomata, että tasa-arvosta keskustellaan nyt aiempaa avoimemmin. Moni on kertonut saaneensa uusia näkökulmia ja oivalluksia siitä, miten tasa-arvo näkyy omassa lajissa, seurassa tai yhteisössä. Samalla on huomattu, että tasa-arvotyö ei ole vain naisten tehtävä. Muutosta rakennetaan yhdessä.
Hankkeen tapaamisiin on osallistunut naisia, naisiksi identifioituvia sekä ei-binäärisiä henkilöitä. Keskustelujen aikana on syntynyt turvallinen tila jakaa kokemuksia, kysyä vaikeitakin kysymyksiä ja kuulla toisten näkökulmia. Moni osallistuja on kertonut tapaamisten jälkeen oivaltaneensa, ettei ole kokemustensa kanssa yksin.
Ehkä juuri vertaistuki on ollut yksi hankkeen merkittävimmistä anneista. Eri lajien urheilijat, toimijat ja vapaaehtoiset ovat päässeet kuulemaan toistensa kokemuksia ja huomanneet, että samankaltaisia haasteita kohdataan lajista riippumatta. Kun kokemuksia on voitu jakaa avoimesti, on syntynyt ymmärrystä, uusia näkökulmia ja ennen kaikkea yhteisöllisyyttä.
Tapaamiset ovat tarjonneet mahdollisuuden pysähtyä kuuntelemaan toisia, oppimaan toisilta ja löytämään voimaa jatkaa tasa-arvotyötä omassa lajissa, seurassa tai yhteisössä. Samalla eri lajien toimijat ovat päässeet ymmärtämään paremmin toistensa kokemuksia ja toimintaympäristöjä. Juuri tällaisista kohtaamisista syntyy tunne siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä yksin.
Keskusteluissa on noussut esiin myös turvallisen toimintaympäristön merkitys. Suomen Kuurojen Urheiluliitto on sitoutunut rakentamaan tasa-arvoista ja turvallista urheilukulttuuria sekä laatinut turvallisemman tilan periaatteet, jotka muistuttavat meitä siitä, että jokaisella on oikeus osallistua toimintaan omana itsenään ja tulla kohdatuksi kunnioittavasti. Turvallisuuden tunne ei synny itsestään, vaan sitä rakennetaan yhdessä jokaisessa tapahtumassa, harjoituksessa, kilpailussa ja kokouksessa.
Tapaamisissa on pohdittu myös hyvin konkreettisia asioita. Milloin tapahtumia kannattaa järjestää? Milloin viestit kannattaa julkaista, jotta ne tavoittavat mahdollisimman hyvin kohderyhmänsä? Miten varmistetaan, että ihmisillä on mahdollisuus osallistua ja tulla nähdyiksi?
Joskus tasa-arvo rakentuu juuri tällaisista pieniltä tuntuvista valinnoista. Esimerkiksi otteluiden aikataulut, tapahtumien ohjelma tai viestinnän ajankohta voivat vaikuttaa siihen, kuinka moni pääsee mukaan tai kuinka hyvin jokin asia huomataan. Olemme keskustelleet siitä, miten toimintatapoja voidaan kehittää niin, että ne palvelisivat mahdollisimman hyvin koko yhteisöä. Tasa-arvotyö ei ole vain suuria linjauksia, vaan myös arkisia valintoja, joilla on merkitystä.
Keskusteluissa on noussut esiin myös menneitä epäkohtia, epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia ja tilanteita, joissa tasa-arvo ei ole toteutunut toivotulla tavalla. Näiden asioiden käsittely ei ole aina helppoa, mutta se on välttämätöntä, jos haluamme rakentaa parempaa tulevaisuutta. Muutos alkaa siitä, että uskallamme tunnistaa haasteet, oppia niistä ja sitoutua tekemään asioita paremmin yhdessä.
Hankkeen viimeisin kokoontuminen järjestettiin Jyväskylässä 11.6.2026. Tilaisuus alkoi Kaisa Kataisen valmistamilla herkullisilla välipaloilla, joiden äärellä oli hyvä vaihtaa kuulumisia ennen päivän keskusteluja. Tapaamisen aikana pohdittiin muun muassa sitä, miten naisia ja naisoletettuja saataisiin nykyistä enemmän mukaan kilpailuihin, seuratoimintaan sekä erilaisiin vastuutehtäviin. Vaikka osallistujamäärä oli tällä kertaa pienempi, keskustelut olivat sitäkin syvällisempiä ja antoisampia.
Päivän päätteeksi ilta päättyi vielä keppijumppaan, joka toi kevyemmän ja rennon päätöksen yhteiselle kohtaamiselle.
Yli puolen vuoden aikana on otettu tärkeitä askeleita. Olemme oppineet toisiltamme, haastaneet omia näkökulmiamme ja löytäneet uusia tapoja tarkastella tasa-arvon kysymyksiä kuurojen urheilu- ja liikuntakentällä. Työ on edelleen kesken, mutta suunta on oikea.
Katseet ovat jo syksyssä. Hankkeen tähänastiset tapaamiset ovat tarjonneet tärkeän mahdollisuuden keskustella, jakaa kokemuksia ja tunnistaa kehittämiskohteita. Seuraavassa vaiheessa tavoitteena on laajentaa keskustelua entistä laajemmin koko yhteisöön.
Syksyn aikana tarkoituksena on järjestää kaikille avoimia keskustelu- ja työpajatilaisuuksia, joissa tasa-arvon kysymyksiä tarkastellaan yhdessä eri näkökulmista. Mukaan toivotaan urheilijoita, valmentajia, toimijoita, vapaaehtoisia, katsojia ja kaikkia muita aiheesta kiinnostuneita. Tasa-arvon edistäminen ei ole yhden ryhmän tehtävä, vaan yhteinen asia. Siksi myös ratkaisuja rakennetaan yhdessä.
Tärkein viesti on lopulta yksinkertainen: tasa-arvotyö kuuluu meille kaikille. Kun kuuntelemme toisiamme, opimme toisiltamme ja sitoudumme kehittämään toimintaamme yhdessä, voimme rakentaa entistä avoimemman, turvallisemman ja tasa-arvoisemman urheiluyhteisön.
