Suruviesti tavoitti viittomakielisen yhteisön helmikuun lopulla: SKUL:n entinen toiminnanjohtaja
Birgitta Wallvik menehtyi äkilliseen sairauteen Helsingissä 86-vuotiaana 26.2.2023. Hänet
tunnettiin myös lempinimellä Bew.
Birgitta Wallvik syntyi Keravalla kuurojen Ida ja Valdemar Wallvikin tyttäreksi vuonna 1937.
Suomenkielinen äiti oli kotoisin Rautalammilta ja ruotsinkielinen isä Närpiön Yttermarkista.
Lapsuudenkodissa käytettiin vain viittomakieltä, vaikka molemmat vanhemmat olivat käyneet
kuurojenkoulua oralismin eli puheopetuksen aikakaudella.
Birgitta Wallvik teki pitkän ja monipuolisen uran: hän oli Porvoon koulun
asuntolanjohtaja, suomen ja ruotsin kääntäjä, tietokirjailija, kirjastonhoitaja ja viittomakielen
tulkki. Hän työskenteli pitkään myös toimittajana ennen kuin ryhtyi hoitamaan ruotsinkielisten
asioita Kuurojen Liitossa vuonna 1984. Saman vuoden elokuussa Wallvik aloitti Suomen Kuurojen
Urheiluliiton osa-aikaisena toiminnanjohtajana. Liitot toimivat yhteisissä tiloissa Espoon Olarissa.
Sekä Kuurojen Liiton että SKUL:n asioita hoitanut kuuro monitoimimies Jarmo Narmala istui
samassa toimistossa sermin toisella puolella. Hän näki heti, että englantia osannut Wallvik oli juuri
sellainen henkilö, jota SKUL tarvitsi. Los Angelesin maailmankisat (1985) lähestyivät, ja asioiden
hoitamiseen sekä kisamatkalle tarvittiin kielitaitoinen matkanjohtaja. Narmala suostutteli
Wallvikin SKUL:n palvelukseen. ”En minä liikunnasta tiennyt yhtään mitään”, Wallvik muisteli
nauraen Kuurojen lehden haastattelussa vuonna 2009. ”Työ olikin enemmän hallinnollista.
Työkaverit olivat mukavia, ja Jarmo Narmalasta tuli hyvä ystäväni.”
Wallvik oli SKUL:n toiminnanjohtajana aina vuoteen 1987 saakka. Hän oli huolellinen
ja taitava organisoija, ja erityisen hyvä hän oli hakemaan toiminta-avustuksia, joiden avulla
kuurojen urheiluun saatiin kipeästi kaivattuja resursseja.
Vaikka Birgitta Wallvik oli kuuleva, hän oli sydämeltään kuuro: hän ymmärsi kuuroja,
rakasti viittomakieltä ja kuurojen historiaa. Hän on saanut palkinnon ansioistaan mm. kuurojen
vanhempien kuulevien lasten yhdistykseltä. Suomenruotsalaisten kuurojen asiat olivat hänelle
erityisen läheisiä. Terävää ja monipuolista kirjailijaa jäävät kaipaamaan lapset, lapsenlapset ja
lapsenlapsenlapset sekä lukuisat viittomakieliset kautta Suomen.
Salla Fagerström
