Kuurot poikkeavat muista vammaisryhmistä siinä, että viittomakieli ja jaettu kuurouden kokemus ovat yhdistäneet meidät jo varhain. Kaikkein tehokkaimmin meitä on yhdistänyt urheilu, joka toimi viittomakielen turvasatamana oralismin vaikeina vuosina. Ensimmäiset kuurojen maailmankisat järjestettiin vuonna 1924, ja pohjoismaisia kisojakin pidettiin jo 1900-luvun alussa. Muilla vammaisryhmillä urheilu tuli kuvioon vasta paljon myöhemmin. Ensimmäiset paralympialaiset pidettiin 1960 ja kehitysvammaisten Special Olympics vuonna 1968. Pitemmästä historiastaan
huolimatta kuurojen urheilu ei kuitenkaan nauti samanlaista arvostusta kuin kuulevien vammaisten urheilu.
Urheilukoordinaattori Heli Romu Suomen Kuurojen Urheiluliitosta on pannut merkille kuulotekniikan tuoman muutoksen kuurojen urheilussa.
– Ennen deaflympics-kisoissa vilisi viittovia urheilijoita ja yleisöä. Samsunissa (2017) huomasin ensimmäistä kertaa, että suurin osa puhui, Romu kertoo.
– Uuden sukupolven urheilijoilla ei ole enää perinteistä viittovan kuuron identiteettiä. He tulevat kuulevien maailmasta ja käyttävät kuulon apuvälineitä.
Kun kisoissa alkaa olla enemmän puhuvia kuin viittovia kuuroja, pitäisikö deaflympialaiset sulauttaa paralympialaisiin? Se merkitsisi konkreettista käännettä vammais- ja kieli-identiteettien välillä. Siitä olisi myös taloudellista etua kuurojen urheilulle. Loikka on kuitenkin niin suuri, että se vaatii vielä runsaasti harkintaa molemmin puolin.
Teksti: Salla Fagerström
Alkuperäinen julkaisu: Kuurojen Lehti 3/2024, sivu 8
