Tamperelainen maantiekiitäjä

Jesse Ahola edustaa Suomea MM-maantiepyöräilyssä Puolan Swietokrzyskiessa 6.-15.9.2024. Edellisen kerran Suomella oli maantiepyöräilyssä arvokisaedustaja vuonna 1989, kun Veikko Parikka kisasi Uuden Seelannin Deaflympicseissä ja voitti sprinttimatkalta pronssia.
 
Tässä Jesse Aholan esittely viidellä kysymyksellä ja vastauksella. 
 
Minkä ikäinen olet ja mistä kotoisin?
 
Olen 31-vuotias eli syntynyt vuonna 1993 maaliskuun loppupuolella. Olen syntyisin pikkukaupungista nimeltään Akaan Toijala. Pienestä pitäen siteet ollut pääosin Tampereen suunnalle päiväkodin, koulun ja viittomakielisen yhteisön vuoksi. Ja nyt viimeiset 8 vuotta asunut Tampereella. Haaveissa toki muuttaa takaisin synnyinkaupunkiin jonain päivänä. 
 
Miten kauan olet harrastanut lajiasi? 
 
Löysin itseni lajin pariin joskus vuoden 2015 loppupuolella, vielä kun olin opiskelija ja siihen aikaan cyclocross – tyyppisiä pyöriä sai melko edulliseen hintaan, jos vertaa nykypäivään eli lähdin suoriltaan ostamaan ensimmäisen pyörän uutena. Lukuisien lenkkien jälkeen aloin huomata, että vauhdikkaat lenkit tai keskinopeuden perään jahtaaminen kiinnostas todella paljon ja siinä vuonna 2016 elokuussa ostin ensimmäisen maantiepyörän.
 
Mikä lajissasi viehättää sinua? 
 
Olen aina pitänyt kestävyyslajeista ja yleensä tykkään harrastaa urheilua yksin, ja siitä syystä maantiepyöräily löysi paikkansa mun sydämestä. Lajissa kiehtoo vauhti, vaihtelevuus maisemien suhteen, itsensä haastaminen vaihtelevissa olosuhteissa ja tehokkaan reenin jälkeen jää myös aivan loistava mieliala. Olen mielestäni myös aika sitkeä taistelija eli taistelen loppuun asti, oli tilanne mikä. Ja sitten tuntee tehneensä jotain kropan eteen. Ja kyllähän tosipyöräilijät näyttää selvästikin aika coolilta fillarin selässä eli samaan tähtään itsekin.
 
Mikä lajissasi on helpointa? Entä haastavinta?
 
Lajissa helpointa on se, että tietää olevansa hyvä siinä. Vuosien kokemusten jälkeen tietää pitkälti omat vahvuusalueensa ja omat heikkoutensa, mitä lähteä petraamaan. Juuri näihin heikkouksiin yritän panostaa enemmän ennen alkavia kisoja. Pyöräilyssä on haastavinta taistella esimerkiksi vastatuulta vastaan pyöräillessä ja samaan aikaan yrittää ylläpitää mahdollisimman korkeaa vauhtia, esimerkiksi aika-ajossa. Haastetta tuo myös se, että pitäisi tietää miten syödä oikein ennen kisoja ja missä välissä muistaa tankata tarvittavia energiageelejä tai -patukoita. Eli makea-suola-energiatasapainon ylläpitäminen, jotta ei tunne itsensä nälkiintyneeksi tai jotain sinne päin. Tässä on vielä petrattavaa.
 
Miten valmistaudut tuleviin kisoihisi?
 
Kisoihin valmistaudun ajamalla vähintään 2-3 kertaa viikossa tehokkaita vauhtilenkkejä, ylämäet ajan kovaa vauhtia tai tasaisella vedän kovia iskuja eli mahdollisimman täysiä, kun vaan saan itsestäni irti. Ja jos aikataulut sopii niin ajan myös vauhdikkaita porukkalenkkejä. Tulevien kuukausien aikana panostan porukkalenkkeihin enemmän, kun kesän kiireet alkaa rauhoittua. Elokuun alussa olen lähdössä Irlantiin ajamaan 2600km matkan ultrapyöräilyä eli haen sieltä myös pohjia kisoihin.